Lauantaina aamulla 23.4. Tescon vastaanottokeskuksessa kokosimme Suomeen lähtevää pakolaisryhmäämme kasaan ja teimme vielä viime hetken tarkennuksia dokumentteihin. Eräs rouva, jonka piti lähteä mukaamme Suomeen kissansa kanssa, tuli ilmoittamaan ettei lähdekään mukaan. Hänen tyttärensä oli vielä Ukrainan puolella ja hän halusi jäädä odottamaan tytärtään Puolan rajan tuntumaan.
Kerroimme rouvalle että ottaa meihin yhteyttä heti kun tytär saapuu, niin järjestämme heidät Suomeen. Tämän rouvan peruessa matkansa, saimme bookattua varapaikoilla olleet äidin ja tyttären mukaan. He olivat helpottuneita, kun pääsivät mukaamme heti eikä heidän tarvinnut jäädä pakolaiskeskukseen odottamaan seuraavaa kyytiä Suomeen.
Kaiken hässäkän keskellä paikalle saapui iäkäs pariskunta, jonka mies kyseli onko Mira täällä. Oksana-tulkin välityksellä selvisi, että pariskunta oli ajanut omalla autollaan Ukrainan Harkovasta Puolaan. Tytär Tampereelta oli neuvonut tulemaan Tescon Operaatio Ukrainan infoon ja etsimään minut käsiinsä.
Pariskunta halusi lähteä mukaamme saattueeseen ajamaan omalla autollaan Suomeen. Selitimme miehelle, että matka on pitkä ja raskas yksin ajettavaksi. Neuvoteltuamme bussien kuljettajien kanssa sovimme että pariskunta voi lähteä mukaan, ja minä toimin varakuskina. Nopeasti rekisteröinnit kuntoon ja vihdoin matkamme kohti Suomea alkoi 45:n pakolaisen kanssa.
Matkalla pidimme useita taukoja ja varmistimme, että pariskunta autollaan pysyy perässämme. Matkan aikana ehdotimme että mies voisi mennä lepäämään ja minä ajaisin sen aikaa heidän autoaan. Sisukas 72-vuotias pappa ei tähän suostunut, vaan ajoi itse koko pitkän matkan Puolasta Viron satamaan!
Tilausliikenne Are Oy:n bussissa huoltajina toimivat lääkäri-tulkki Oksana Haikara, joka oli kanssamme jo Puolassa edellisen viikon. Sairaanhoitaja Krista piti huolta sairaista lapsista ja kuljettajamme Harri, Risto ja Reijo ajoivat meidät turvallisesti perille Helsingin terminaaliin. Minä olin koko matkan ajan yhteydessä Suomeen järjestellen jatkokyytejä Helsingistä Pohjois-Savoon. Samalla selvitin majoitusta äidille ja tyttärelle, jotka tulivat ”ylimääräisinä” kyytiimme mukaan. Majapaikka järjestyi vanhempieni luota Kuopiosta ja seuraavana arkipäivänä he pääsisivät muuttamaan omaan kotiin Siilinjärvelle.
Matka sujui leppoisasti, vaikka mukana oli useita sairaita ja väsyneitä lapsia. Kukaan ei valittanut ja kaikki hoidettiin yhteistyössä. Pysähdyimme McDonaldsiin syömään ja se oli pienille ihmisille valtava ilon hetki!
Matkan aikana jaoin tulkin välityksellä infoa Suomesta. Kerroin, että väestöhälyttimiä testataan joka kuukauden ensimmäinen arkimaanantai, ja sitä ei tarvitse pelätä eikä hakeutua suojaan. Kerroin päiväkodeista, kouluista, sosiaaliturvasta, työmahdollisuuksista, suomalaisesta kulttuurista, tavoista ja luonnosta. Kävimme läpi suurimmat juhlapäivät Suomessa ja perinteet, joita suomalaiset noudattavat. Kerroin myös että suomalaisilla ja ukrainalaisilla on paljon yhteistä; olemme molemmat rehellistä, ahkeraa ja hyväsydämistä kansaa. Matkalaiset olivat helpottuneita, kun he saivat jotain etukäteisinfoa tulevasta asuinmaastaan.
Tallinnassa nousimme lauttaan ja nautimme laivalla maittavan buffetin. Ihmisten kasvoilta paistoi väsymyksen lisäksi myös kiitollisuus ja helpotus; he ovat turvassa sodan kauheuksilta.
Suomeen saapuessamme saimme kiitosta viranomaisilta erinomaisesta organisoinnista pakolaisten kuljetuksen ja majoituksen järjestämisestä. Meillä oli kaikkien matkustajien ja lemmikkien dokumentit ja matkustajaluettelot kunnossa sekä jokaisella oli jo oma koti ja osoite Suomessa. Virallinen osuus kesti vain hetken ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Pohjois-Savoa Jopi Jauhiaisen järjestämillä ja Liikenne Partasen sponsoroimilla kahdella bussilla. Vanha pariskunta jäi Helsinkiin vapaaehtoisen auttajan huomaan ja he jatkoivat matkaa Tampereelle tyttären luokse levättyään hetken.
Matkalla kohti Savoa pysähdyimme Mäntsälän Shellillä noutamassa heidän lahjoittamansa välipalapussit ja Renkomäen ABC:lle syömään Mellano Oy:n sponsoroiman buffetin. Mukana oli myös sairaanhoitaja Liisa, joka huolsi matkalaisia perille saakka.
Siilinjärvelle saavuimme myöhään yöllä. 28 pakolaista jäi Siilinjärvelle, 10 jatkoi vielä matkaa Sonkajärven Sukevalle, yksi matkusti Pielavedelle ja kolme kyydittiin Vesannolle. Siilinjärvellä oli vastassa kunnan pakolaiskoordinaattori, SPR:n väkeä ja muita vapaaehtoisia, jotka auttoivat perheet omiin koteihinsa.
Nyt Suomeen tulosta on kulunut viikko, ja olen tavannut kaikki perheet ja aina saanut lämpimän vastaanoton. Tunnen heistä kaikki, ja meistä hitsautui tiivis porukka jo pakolaiskeskuksessa yhdessä vietetyn kahden viikon aikana. Paljon on vielä järjesteltävää, mutta kaikki ovat turvassa ja erittäin kiitollisia saamastaan avusta.
Kiitos Operaatio Ukraina.
Slava Ukraini.
Mira Koponen
Operaatio Ukraina
